Voiko opiskelija vaurastua?

Opiskelijaelämää ja vaurastumista ei perinteisesti ole totuttu liittämään samaan asiayhteyteen. Monella opiskelijaelämästä tulee mieleen ajatus niukkuudesta, pihistämisestä ja ehkä jopa suoranaisesta köyhyydestä.
Aikaisemmilla vuosikymmenillä opiskelleilla, opiskeluajan muistona suussa maistuvat edelleen makaroni ja tonnikala, joita on pidetty opiskelijoiden lautasilta löytyvinä herkkuina, kun mihinkään muuhun ei enää ole varaa. Makaroni on edullista, myös terveellisempänä täysjyväversiona mutta tonnikalapurkista joutuu maksamaan useamman euron, varsinkin jos haluaa panostaa vastuulliseen pyyntitapaan.

“Kovinkaan monelle ei tule opiskeluaikana mieleen vaurastuminen”.

 

Lähinnä elämä menee selviämiseen päivästä toiseen ja pennosien laskeskeluun. Opiskelijat usein tekevät jonkin verran töitä opiskelun ohessa toimeentulon varmistamiseksi. Joskus opiskelija joutuu lainaamaan rahaa esimerkiksi vanhemmiltaan selviytyäkseen seuraavan tuen maksupäivään asti. Opiskeluaika on tarkoitettu opiskelua varten, siksi työnteon autuutta onkin tehokkaasti rajoitettu tuona aikana. Opiskelija saa, tukimuodosta riippuen, ansaita joitakin satoja euroja tuen lisäksi, ilman, että tuki pienenee tai sitä peritään takaisin. Aikuisopiskelijaa, joka haluaisi tehdä töitä opiskelun ohessa, tämä rokottaa varsin ankarasti. Jos opiskelet aikuiskoulutustuella, saat tienata tuen lisäksi 250 euroa kuukaudessa bruttona. Tämä on se tienestien määrä, jotta tukiasi ei lähdetä leikkaamaan.

Tämä on oikeasti aika raadollista. Opiskelun ohella, olisi ihan kiva tehdä jonkin verran keikkatöitä alalla, jota opiskelee, jotta ala tulisi tutummaksi. Ei niin paljon, että opinnot häiriintyvät mutta sen verran että homma olisi vielä mielekästä ja samalla saisi vähän lisärahaa tukien päälle elannosta huolehtimaan. Tämä on kyllä melko tehokkaasti estetty. Mielestäni tuon tukien päälle tienattavan rahasumman voisi tuplata eli nostaa 500 euroon eikä opinnot vielä siitä häiriinny merkittävästi mutta toisi kivasti lisärahaa opiskelijan litteään lompakkoon.

Opiskelijana on kyllä mahdollisuus myös vaurastua. Enkä nyt tarkoita mitään jättimäisiä säästöjä mutta säästöä sen on pienempikin rahamäärä. Koska tulot ovat rajoitetut, avainsanana ovat maltilliset menot. Menoista ihminen pystyy hyvällä suunnittelulla karsimaan melko paljon. Budjetointi on hyvä opetella ja mikä tärkeintä, myös pysyä siinä. Budjetti tuo hyvän pohjan kuukausittaiselle rahojen käytölle. Siitä näet selvästi mitä menoja on odotettavissa ja paljonko tulee tuloja. Pystyt myös helposti näkemään, jääkö jotain säästöön.

Itse olen aikuisopiskelijana ja nykyisin myös pääsääntöisesti yhden hengen taloudessani käynyt läpi kaikki tuloni ja menoni ja luopunut sellaisista asioista, joilla ei ole minulle enää juurikaan merkitystä mutta jotka vievät rahaa kuukausittain. Tämä on ollut paitsi puhdistavaa, myös taloudellisesti järkevää. Lapset luonnollisesti tarvitsevat kaikenlaista ja olen osaltani osallistunut hankintoihin, kun yhteishuoltajuus eron jälkeen päätettiin pitää.
Omiin menoihin olen pystynyt aika hyvin vaikuttamaan ja olenkin ottanut pienistä tuloista huolimatta, talouden kohtuullisen hyvin hallintaan. Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut sijoittamisesta mutta aloittaminen on vaan jäänyt. Nyt vihdoin rohkaistuin ja lähdin säästämään kuukausittain rahastoon. Tekemieni keikkatöiden palkoista laitan osan poikimaan lisää rahaa. Nyt voi tietenkin ajatella, että onko opiskelijana varaa laittaa rahaa sijoituksiin?

 

Avioliitossa olessani minulla oli suuremmat menot

Minulla ei ollut rahaa yhtään enempää avioliitossa ollessanikaan, vaikka puolison kanssa yhdessä makseltiin menot ja ihan varmasti oli enemmän rahaa käytössä kuin nyt opiskelijana. Silloin oli myös isommat menot ja jos toinen osti jotain isompaa, jouduit itse maksamaan muita laskuja enemmän, kun oli niin sanotusti yhteiset rahat. Meillä ei ollut mitään systeemiä, että joka kuukausi jäisi niin kutsuttua ”omaa rahaa” vaan ostettiin mitä ostettiin ja se maksoi laskut, kenellä oli tilillä rahaa. Ainahan puhutaan erosta taloudellisena katastrofina ja tähän kun yhdistää opiskelijaelämän niin ei voi sanoa, että varsinaisesti rahoissa kierisi mutta siitä selviää kyllä hyvällä taloussuunnittelulla. Omalta kohdaltani voin sanoa, että minusta on mukavampaa nyt kun olen itse oman talouteni valtias eikä minun tarvitse maksaa toisen laskuja tavaroista, joita en välttämättä olisi halunnut hankkia. Vaikka en toisen hankintaa suoranaisesti joutunut maksamankaan, niin muiden laskujen maksuista tuli tietenkin suurempi osa minulle, koska toisen rahat olivat menneet tuohon hankintaan. Siinä systeemissä ei kyllä säästöön jäänyt yhtään mitään.

Jokaisella meillä on oma tapa käyttää rahaa mutta uskon, että fiksua rahankäyttöäkin voi oppia hieman ajatusmaailmaansa muuttamalla. Ei ole pakko saada kaikkea juuri nyt. Kun malttaa hetken harkita ennen ostosta ja pohtia, tarvitsenko tätä todella kipeästi, saattaa todetakin, ettei ole tavaralle mitään käyttöä. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että ostaminen ja tavaran omistaminen ei tuo sitä kaivattua onnea. Onni löytyy ihan muualta kuin nettikaupan tavarapaljoudesta. Eli opiskelijana on ihan mahdollista laittaa rahaa sivuun mutta se vaatii tahtoa vaurastua sekä päättäväisyyttä.