onko-rogue-trader-hyva-elokuva

Elokuva-arvostelu: Rogue Trader – Pörssipeluri

Pörssipeluri kertoo tarinan miehestä, joka aiheutti maailman toiseksi vanhimman pankin konkurssin vuonna 1995. Brittiläisen Barings pankin perusti vuonna 1762 sir Francis Baring ja se oli vuosikausia menestyksekäs ja kunnioitettu pankki, joka toimi vahvasti sekä kotimaassa, että kansainvälisesti. 90-luvulla maailma oli kuitenkin muuttumassa mm. Neuvostoliiton kaatumisen ja Aasian maiden teknisen kehityksen johdosta ja Barings -pankki halusi uusille markkinoille yrittäessään sopeutua nopeasti muuttuvaan maailmaan. Pankin johto suunnitteli laajentuvansa Aasian markkinoille ja he vain tarvitsivat oikean henkilön tähän hommaan.

Ewan McGregorin näyttelemä Nick Leeson on elokuvan ”sankari”, joka ei varsinaisesti ollut brittiläistä eliittiä. Hän oli kotoisin pienestä Watfordin kylästä, kävi pubeissa juopottelemassa eikä ollut kovin korkeasti koulutettu. Jotenkin hän kuitenkin sai virkailijan työn pankista, jossa hän työskenteli asiakastilien kanssa. Tämän jälkeen hän sai työn Morgan Stanleylla futuurien ja optioiden parissa ja kahden vuoden jälkeen hän siirtyi Baringsiin arvopapereiden pariin. Tämä oli hyvä uran alku 22-vuotiaalle miehelle hänenlaisellaan taustalla. Perinteisin Baringsin silmin Nick oli altavastaaja ja ulkopuolinen ja häntä kohtasi uskomaton onni uransa kanssa. Perinteinen Barings tarvitsi kuitenkin uudenlaista visiota ja uutta strategiaa uuteen maailmaan ja heille Nick oli tähän täydellinen mies tai ainakin hän huijasi muut luulemaan niin.

kannattaako-rogue-trader-katsoa

Hetken kuluttua Barings lähetti Nickin Jakartaan työtehtävälle, jonka hän hoiti menestyksekkäästi. Täällä hän tapasi myös tulevan vaimonsa Lisan, jonka Barings lähetti hänen avukseen. Menestyneen Jakartan työn palkkioksi hän sai työn Singaporessa, joka oli huomattavasti tärkeämpi markkina-alue. Nickin työnä oli luoda uusi paperikauppayksikkö ja rakentaa tiiminsä paikallisista. Pankin johto ajatteli, että olisi järkevää säästää kuluissa ja Nick sai hoidettavakseen sekä paperikauppayksikön, että sitä valvovan hallintoyksikön. Jälkikäteen ajatellen tämä oli suurin virhe, jonka pankki teki pitkän historiansa aikana.

Alkuun sijoitukset sujuivat ja Nick sai hankittua muutamia varakkaita asiakkaita, mutta myös pieniä tappioita tuli. Hän joutui tekemään työntekijänsä virheen vuoksi salaisen tilin, jolle hän piilotti tappiot, koska ei halunnut saada potkuja. Ja kattaakseen tappiot, hänen täytyi tehdä uhkarohkeita kauppoja pelastaakseen tilanteen. Tämä polku johti lopulta peruuttamattomiin vaikeuksiin, mutta enempää juonesta en kerro elokuvanautinnon pilaamisen välttämiseksi.

Onko elokuva katsomisen arvoinen tänä päivänä?

Vaikka elokuva on parisenkymmentä vuotta vanha, ansaitsee se jonkin verran huomiota jo sen takia, ettei sijoitusmaailmaan liittyviä elokuvia ole paljon tarjolla. Tämä johtunee siitä, että aihe on suurelle yleisölle tylsä ja siksi myöhemmät aiheesta tehdyt elokuvat on yritetty tehdä houkuttelevammiksi mm. huumorin avulla kuten esimerkiksi The Wolf of Wall Street (lue tästä arvostelu tuosta elokuvasta). Pörssipelurin hyvä puoli on siinä, että siinä on tasapainossa viihteellinen ja opetuksellinen puoli. Elokuva on hauska katsoa ja opit samalla jotain aiheesta. Elokuva on katsomisen arvoinen, koska se opettaa useita asioita, joita tulisi välttää. Näitä opetuksia ei valitettavasti ole vieläkään opittu ja esimerkiksi vuoden 2008 talousromahduksessa on samoja piirteitä kuin Nickin luomassa tappiotilissä. Ja tietysti olisi sanomattakin selvää, ettei yksi ihminen voi vastata sekä sijoitusosastosta, että sitä valvovasta osastosta.

Näyttelijätyö

Ewan McGregor oli tuolloin, vuonna 1999, uransa alussa ja näytteli samana vuonna mm. Star Wars elokuvassa Obi-Wan Kenobia, joten on luonnollista, ettei häntä tuolloin huomattu Nick Leesonin roolista. Hänen näyttelytyönsä on kuitenkin myös tässä suhteellisen pienessä elokuvassa erinomaista ja hän pystyy hyvin välittämään Nickin niskaan kasautuvat valtavat paineet elokuvan edetessä. Myös muut nimettömämmät näyttelijät suoriutuvat rooleistaan uskottavasti, mikä tekee elokuvan katsomisesta varsin viihdyttävän kokemuksen.

Lue täältä listaus muista katsomisen arvoisista rahaelokuvista.

Elokuva tuotti huomattavasti tappiota ja kriitikoidenkin arvostelut olivat pääosin tuomitsevia. Elokuvalla on kuitenkin kannattajansa ja erityisesti se kuuluu oleellisena osana sijoitusmaailmaan liittyvien elokuvien kokoelmaan. Pörssipeluria voi kuitenkin ehdottomasti suositella sellaisille ihmisille, jotka haluavat oppia sijoitusmaailmasta. Elokuvan todenmukaisuudesta ei kannata kuitenkaan täyttä luottoa ottaa, koska se perustuu Nick Leesonin itsensä kirjoittamaan kirjaan.

Susanna Koskinen
Artikkelin on kirjoittanut Susanna Koskinen.