miten saavuttaa taloudellinen riippumattomuus

Rahatarina – “Puntit tutisten tanssin kohti helmen hohtoista huomista”

Terveisiä Turun saaristosta, Paraisilta. Joulumusiikki täyttää vuokrakotini iloisella helinällään. Minä, joka istun keittiön pöydän äärellä ja heitän virtuaalitervehdyksen ilmoille olen Heidi Fredriksson, 48-vuotias nuori nainen. Valitsen nähdä itseni nuorena, sillä minulla on kaikki aika jäljellä elää täysillä sekä oppia, kokea, nähdä, tehdä ja vaurastua; saavuttaa kaikenkattava riippumattomuus nopeammin kuin itse uskon.

Kaksi vuotta sitten istuin toisessa talossa, toisessa keittiössä kuunnellen hiljaisuutta. Istuin keskellä hajanaista haavetta – taloa, jota omin neuvoin olin peruskorjannut kymmenen vuotta. Olin pyöräyttänyt lapsen siinä sivussa ja rempannut, eronnut ja rempannut, perustanut teatterin ja rempannut, tehnyt töitä ja rempannut, ollut työttömänä ja rempannut ja sanoinko? Rempannut. Ostaessani rakkaan “Villa Valborgini” talo oli täyden peruskorjauksen vaativa suojelukohde. Villa Valborgista aioin luoda unelmani. Siitä unelmasta muodostuikin Toiviotieni.

Elämäni oli aina ollut kädestä suuhun elämistä ja nyt olivat voimani hiipuneet. Minulla oli jäljellä Yksi hyvä ja Toinen paha; Lapsi ja Velka. Sitä velkaa riittikin, toistasataatuhatta. Olin sinnitellyt, jaksanut ja puskenut, murtumatta. Siinä keittiön pöydän äärellä tuijotin tietokoneen ruutua edessäni. Käynnistäessäni sen kohtasin KonMarin. Marie Kondo pysäytti minut ja nosti katseeni kohti omaa itseäni. Katsoin ensimmäistä kertaa syvälle sisimpääni. Miten saattaisin kasvattaa pikku H:n tähän maailmaan, jonka olin luonut ympärilleni? Sinä hiljaisena hetkenä pöydän äärellä ymmärsin, että unelmani ei muuksi muuttuisi kuin vaaleanpunaiseksi pilvihattaraksi. Kohtasin minua ympäröivän sotkun ja murruin. Siinä istuin, itkin ja tein päätöksen päästää irti.

päästä irti

Mikä sai minut nousemaan?

Siitä alkoi nousu omaan voimaani. Marie Kondosta tuli minulle portti itseni löytämiseen. Kondon kautta löysin muita auttajia sekä tekniikoita, joiden avulla avasin suuriakin solmuja sisältäni. Opin hiljentymään ja meditoimaan. Puhdistin sisintäni ja ulkoinen todellisuuteni alkoi muuttua. Kun päästin irti muiden mielipiteistä, opituista totuuksista ja uskomuksista, annoin tilaa uudelle, puhtaammalle energialle astua elämääni. Seuraava vuosi pistikin kaiken uusiksi. Kiitin ja jätin taakseni sen mikä ei enää palvellut.

Siispä myin taloni, unelmani. Pistin näyttelijän ammattini hattuhyllylle ja astelin pääsykokeisiin. Nyt uudet tuulet saisivat puhaltaa. Pääsin opiskelemaan sosionomiksi ja kurssitin itseäni erinäisin tavoin myös vapaa-ajallani. Olin tietoisesti lähtenyt viemään elämääni uusille raiteille.

Kuitenkin minussa hiersi pelko. Pelkäsin itseäni, osaamattomuuttani. Miten käyttäisin rahani, jotka jäivät talon myynnistä? Miten pystyisin olemaan tuhlaamatta niitä kokonaan? Ne paloivat kovaa vauhtia loppuun. Voi kun se puhelin soisi ja joku toisi minulle vastauksen, ajattelin taas kerran keittiön pöydän ääressä.

Heitin toiveeni universumin kuultavaksi

Puhelin soi. Vieras numero, varmaan joku puhelinmyyjä. Vastasin. Siellä oli Sanna Kinanen. Sannan puhelu oli lähtölaukaus hurjalle matkalle, jota nyt kuljen. Pieniä askelia kerrallaan. Aloitin Kuukauden rahatreenistä – se oli minulle elämää mullistava kurssi. Yhdeksällä eurolla elämä uusiksi. Ei huono, sanoisi varmaan Jorma Uotinenkin.

Olen velaton ja aion sellaisena pysyä. Haaveilen sijoitusasuntojen hankinnasta. Haluan opettaa osaamistani muille, joilla samankaltaiset lähtökohdat kuin minulla on ollut.

vauraus tuo vapautta

Määränpääni on taloudellinen vapaus

Toiviotieni suurin opetus on siis ollut, että jos jokin ei palvele parhaalla tavalla, päästä irti. Irtipäästö antaa tilaa uudelle. Tiedättehän sanonnan ovesta, jonka sulkee takanaan? Yhteiskunta peilaa meissä rakenteita, joihin on helppo uppoutua jos oma sisäinen ääni on hiipunut kuulumattomiin.

Uskon, että kun pysähtyy ja hiljenee sulkien silmänsä sekä antaen katseen kohdata sisäinen valo, avautuu mahdollisuuksien maailma. Ehkä sisäinen helmesi ei hohda niin kirkkaasti kuin toivot. Kenen totuuden perässä sinä haluat juosta? Jonkun muun laatiman vai omasi? Itselleni vastaus on selvä. Seuraan johtotähteäni, joka loistaa voimakkaana. Ja tanssin rumbaa kuun alla, puntit riemusta tutisten.

Vauraus on jo sinussa, rakasta siis itseäsi.

Heidi Fredriksson
Artikkelin on kirjoittanut Heidi Fredriksson.