Pohjalta on suunta vain ylöspäin

Rahatarina: Pohjalta on suunta vain ylöspäin!

Mun ensimmäinen bisnesideani oli myydä herneet äidin hernepenkistä. Kävin ne sieltä keräämässä ja menin kadun varteen myymään niitä markan litra. Olin silloin 4-vuotias. Seuraavan idean sain 5-vuotiaana – askartelin wc-paperirullista ukkeleita, pakkasin ne hienosti muovipusseihin ja pahvista viimeistelin paketit, jotka vein lähikaupan pyörivän lelutelineen piikkeihin hintaan 5 markkaa kappale.

Työnteon mallin olen saanut jo äidinmaidossa

Menin töihin 14-vuotiaana. Isä opetti minulle rahankäyttöä, säästämisen tärkeyden sekä tiliotteiden tarkastuksen. Hän neuvoi myös laittamaan rahaa määräaikaistalletuksiin, joista saisin parempaa korkoa rahoilleni. Se oli ensikosketukseni sijoittamiseen. Pankin täti neuvoi avaamaan asp-tilin. Sain siis hyvät avut ja ensiasunnon ostoon minulla olikin 100 000 markkaa tilillä. Ei huono saavutus nuorelle tytölle! Opiskeluaika meni vauhdilla. Päivät koulussa ja illat sekä viikonloput töissä tienaamassa lisää rahaa.

Kirjoitin aiemmin kattavan listan mahdollisista lisätulon lähteistä – käy lukemassa suosittu artikkelini tästä!

Vuodet kuluivat ja pidin kuluista tarkkaa kirjaa. Mapitin kuitit ja tiliotteet aina huolella isältäni saadun mallin mukaan. Sitten tuli Excel ja rakastuin taulukoihin. Tein taulukoita kaikesta rahaan liittyvästä. Niin menoista kuin tuloistakin.

Elämä vei. Lapset syntyivät ja olin heidän kanssaan kotona. Pientä bisnestä piti siinäkin tehdä, koska kotihoidontuki oli minimaalisen pieni. Ostin alelaareista halvalla tuotteita ja myin niitä huutonetissä. Säästeliäästi elämällä rahat riitti. Aloin tuolloin kiinnostua myös yrittäjyydestä ja opiskelin hierojaksi. Opettelin samoin tekemään käsihoitoja ja rakennekynsiä. Unelma kasvoi ja remontoimme autotallin päähän minulle työhuoneen, jossa sain iltaisin ja viikonloppuisin vastaanottaa asiakkaita. Lisäsin pikkuhiljaa myyntiin myös lahjatavaroita ja lopulta perustin ihan oikean sisustus- ja lahjatavaraliikkeen. Silloin kivijalkaliikkeissä oli vielä asiakkaita ja minulla oli myös työntekijöitä.

Ostimme mieheni kanssa sijoitusasuntoja sekä hieman osakkeita. Sijoittaminen kiinnosti paljon, mutta ei tullut otettua selvää tarkemmin, mitä osakemarkkinoilla olisi voinut tehdä. Niinpä asuntosijoittaminen onkin ollut minulle se tutuin tie. Etsin meille aina hyvät vuokralaiset ja tein itse kaiken alusta loppuun. Oma kotikin tuli maksettua ennätysajassa.

Kuinka sitten kävikään..

Koska kaikki ei mene niin kuin tarinoissa, sairastuin ja erosimme mieheni kanssa. Yrityksessäni laitoin pillit pussiin ja jatkoin matkaani. Eron ja sairauteni viedessä voimani sijoitusasunnotkin myytiin. Velat saatiin kuitenkin maksettua. Alkoi pitkä paranemisen prosessi.

Nyt vuosia myöhemmin alan pikkuhiljaa olla terveydellisesti voitolla. On aika suunnata katse tulevaisuuteen. Excel-taulukot palasivat elämääni – tein viime vuoden alussa budjetin ja pieni sairaspäivärahani alkoi riittämään tarpeellisimpaan. Huhtikuussa löysin Bisnesnaisen Kuukauden rahatreenin sekä Rikas ja Vapaa -valmennuksen, jotka toimivat erinomaisena ponnahduslautana takaisin oikeille raiteille. Toukokuussa otin käyttöön kirjekuorimallin ja huomasin, että se on menoa nyt. Rahaa alkoi jäädä säästöön! Nyt syksyn mittaan olen lukenut kaiken mahdollisen käsiini saamani tiedon sijoittamisesta. Olen kuunnellut lukemattoman määrän podcasteja rahasta, sijoittamisesta sekä itseni kehittämisestä. Säästäminen on täysin hallinnassa.

Tulevaisuudessa siintää haave ensimmäisestä ihan vain minun omasta sijoitusasunnostani. Tietoni myös rahasto- ja osakesijoittamisesta on lisääntynyt ja käteni syyhyää päästä testaamaan oppimaani. Haluan myös löytää oikeat yhteistyökumppanit tulevaisuuden rakentamiseen. Kryptovaluuttojen uskon olevan tulevaisuutta. Niistä haluan oppia paljon lisää. Tulen kertomaan tulevaisuudessa, miten matkani etenee – siis palataan!

Soile Finskas
Artikkelin on kirjoittanut Soile Finskas.