Miten voin aloittaa sijoittamisen?

Rahatarina: Miten säästäjästä tuli sijoittaja?

Minun suhteeni rahaan ei aina ole ollut mutkatonta tai oikeastaan minun suhteeni rahaan on mutkatonta, mutta toisten ihmisten suhde minun rahankäyttööni ei ole mutkatonta. Olen aina saanut kuulla, että olen säästeliäs, ”nuuka”, varovainen rahan kanssa – nämä ovat ne kiltit adjektiivit, mutta mukaan mahtuu myös pihi, penninvääntäjä, punaisten lappujen metsästäjä, mitkä nyt sitten ovat ei-niin-imartelevia laatusanoja.

Töitä olen aina tehnyt

Olen ihan pienestä tytöstä pitäen ollut hyvin nuuka rahojen suhteen. Kyllä omien vanhempien näkemys rahasta leimasi pientä tyttöä. Vanhempani ovat säästeliäitä. He säästävät rahaa, jotta voivat mennä kerran vuodessa ulkomaille, he säästävät rahaa kodin remonttia varten, he säästävät rahaa uutta autoa varten – he säästävät sellaisiin asioihin, joihin muut ihmiset nostavat lainaa. Joten säästeliäisyys on tullut äidinmaidossa.

Jo 10-vuotiaana aloitin ensimmäisen työni. Olen myynyt joululehtiä, mistä sai sekä provisiota että jonkun muun tavarabonuksen. Huippuhetki oli, kun tavarabonuksen sai vaihtaa rahaksi – niinhän minä tein. Näillä rahoilla elin sitten koko vuoden aina seuraavaan syksyyn asti, kun sain taas uudestaan myydä lehtiä.

14-vuotiaana aloitin ensimmäisen kesätyöni lastenvahtina, 16-vuotiaana olin kesätöissä lähitehtaalla teollisuussiivojana, 17-vuotiaana rantakuppilan kahvila- ja bensamyyjänä, 18-vuotiaana ajoin satamassa autoja jne. 18-vuotiaana muutin myös pois vanhempieni luota. Tästä alkoi oma, itsenäisyyden tie ja raha-asiat minulla oli jo hallussa, osasinhan minä töitä tehdä ja säästänyt olen aina.

Lukion jälkeen elämä vei minut opiskelemaan kauppatieteitä. Opiskelujen lomassa tein koko ajan töitä, joten pärjäsin ilman opintolainaa. Valmistuin hyvään aikaan ja sain töitä. Tässä vaiheessa elämää olin säästänyt rahat tilille. Ihme ja kumma, opiskelujen jälkeen elämä alkoi maksaa ja myös säästöt hupenivat – tulihan tässä ostettua auto ja talo. Elin saman filosofian mukaan kuin vanhempani elivät, laina on pahasta, säästöillä eletään.

Elämäni toinen vakituinen työpaikka oli pankissa ja täällä minä edelleen olen 11 vuoden jälkeen. Tämän työpaikan myötä minun suhtautumiseni rahaan muuttui aika paljon. Huomasin, että lainattu raha ei ole pahasta, jos sitä lainaa osaa kunnioittaa ja lainarahoilla ei eletä yli varojen. Lainaa niin, että sijoitat samalla – käytä lainattu raha niin, että sinulle oikeasti jää siitä jotain käteen.

Työnteosta voi saada tarpeekseen jo nuorena – varsinkin jos työuransa on aloittanut ajoissa! Lue täältä lisää tästä rahatarinasta.

Työuran hyvät ja huonot puolet

Koska minun oma suhtautumiseni lainarahoihin oli niin negatiivinen, päädyin sijoituspuolelle. Suoritin APV 1 (Arvopaperivälittäjä 1) -tutkinnon ja sain oikeasti ruveta myymään sijoitustuotteita. Haastava myyntimaailma, joka on niin kiinni tunteista. Kenellä oikeasti kestää kantti, kun maailman pörssit tekevät kuperkeikkaa, miten nämä ihmiset kohdataan, kun markkinat laskee? Silloin, kun markkinat nousee niin tätä ongelmaa ei ole. Tällä hetkellä en ole pankissa sijoituspuolella.  

Tästä minun oma sijoitusurani alkoi ja puihin se meni. Aloitin pankissa 2007 ja innokkaasti sijoitin rahani, mutta en myynyt oikealla hetkellä, vaan liian myöhään ja otin takkiini. Ei se iso summa ollut, mutta se tuntui ja se sai minut pelkäämään. Jätin sijoittamisen kokonaan melkein 10 vuodeksi. Kaikki mitä säästin, jätin tilille. Noin puolitoista vuotta sitten heräsi kiinnostus uudestaan sijoittamiselle ja olin uudestaan valmis lähtemään sijoittamisen maailmaan.

Milloin raha tekee töitä minulle?

Aika opetti minua

Tällä hetkellä minulla on vakuutussäästöjä, osakkeita, joukkorahoitusta ja säästötilillä säästöjä. Olen viisaampi kuin 10 vuotta sitten – en tavoittele suuria voittoja nopeasti, joten en laita kaikkia munia samaan koriin ja sijoitan vain yrityksiin, jotka ovat minulle ennestään tuttuja. Hieman riskiä olen ottanut, kun olen investoinut joukkorahoitukseen start up -yrityksissä, jotka toimivat lähellä sydäntäni olevalla alalla.

Ja kultainen sääntö on, että joka kuukausi minä sijoitan johonkin asiaan, se voi olla sijoitustuote tai sitten sijoitan itseeni koulutuksen muodossa. Miten tästä eteenpäin? Minua kiinnostaa metsä, mutta kun se tuntuu minusta ns. laiskalta rahalta. Mietin, miten minä sen rahoitan ja maksan jos se tuottaa minulle rahaa vasta 10 vuoden päästä? Toinen asia, joka kiinnostaa on sijoitusasunnot. Joten tämä on varmaan seuraava askel minun sijoittamiseni tiellä. Ja kolmas asia on sijoitus itseeni – nyt käyn itseni kehittämisen koulutuksen ja seuraava koulutus, mikä kiinnostaa, on positiivinen psykologia.

Tove Sjöberg
Artikkelin on kirjoittanut Tove Sjöberg.