Olen tilannut ensimmäisen verokorttini kesällä 2007, jolloin olin 14-vuotias. Työura alkoi varastotöillä samassa työpaikassa, jossa äitini työskenteli. Kyseessä oli lähinnä ruuvien & kiinnitystarvikkeiden pakkaamista. Esimiestä piti jonkin aikaa suostutella, koska heillä oli ”sääntönä” palkata vain 15 vuotta täyttäneitä ja minä täyttäisin 15 vasta marraskuussa. Teimme lopulta työsopimuksen niin, että sain työskennellä 6 tuntia päivässä, viisi päivää viikossa kuukauden ajan. Äitini halusi varmistaa, että koulunkäyntini ei häiriintyisi ja saisin pidettyä kunnolla kesälomaakin.
Tarkistin juuri vanhoja palkkakuittejani ja tuntipalkkani oli tuolta kesältä 6,03€/h. Tienasin siis kuukaudessa noin 700€. Olin jo suunnitellut ostavani tuolla rahalla pitkään haluamani valkoisen Jopon ja muistan edelleen, miltä tuntui käydä tilaamassa Jopo paikallisesta polkupyöräliikkeestä. Jopon normaalihinta oli 379€, mutta sain pienen alennuksen ja maksoin Jopostani 349€. Loput rahat käytin vaatteisiin ja muuhun ”humpuukiin”. Jopon huollan edelleen joka kevät ja on sillä kilometrejä jonkin verran kertynytkin!
Miksi halusin niin nuorena töihin?
Ihan rehellisesti sanottuna: en muista. Arvelisin, että olin saanut tarpeekseni tylsistä kesistä yksin kotona. Olin myös ollut äitini työpaikalla tutustumassa työelämään aiemmin samana vuonna, joten paikat, ihmiset ja itse työ oli minulle jo tuttua. Kesän lisäksi työskentelin myös vuoden 2007 syysloman samassa paikassa. Jo seuraavana vuonna sain tietysti tehdä täysiä tunteja, koska olin täyttänyt 15 vuotta. Työskentelin kaikki lomani sekä toisen työelämään tutustumisjakson samaisessa firmassa. Olisin halunnut työskennellä myös koulun ohella, mutta jo pelkästään matka työpaikalle oli niin pitkä, että iltaisin työskentely olisi jäänyt 1-2 tunnin mittaiseksi.
Loppuvuodesta 2008 minulla kävi mielessä kysyä paikalliselta huoltamolta, jonne oli kotoa vain kilometrin matka, josko heillä olisi tarjota töitä koulun ohelle. Työsopimus kirjoitettiin tammikuussa 2009 ja helmikuussa aloitin työskentelemään iltaisin sekä viikonloppuisin. Alaikäisyyteni takia sain ainoastaan ”välivuoroja” ja se sopi paremmin kuin hyvin, koska iltavuoron päätyttyä jäi vielä aikaa tehdä läksyt ennen nukkumaanmenoa. Joskus esimieheni saattoi soittaa minulle kouluun, pääsisinkö suoraan koulusta töihin sairastapauksen vuoksi ja koskaan en muista kieltäytyneeni. Jäin heti koukkuun työntekoon.
Lukiossa opetin muita tilaamaan verokortin
Vaikka tein joskus todella rankastikin töitä, ei työnteko vaikuttanut arvosanoihini lukiossa. Esimieheni oli hyvin ymmärtäväinen ja joustava – aina kun hän pyysi minua extraamaan, hän ei ikinä pakottanut tai painostanut, vaan kysyi asiallisesti mahdollisuuttani päästä töihin. Joskus hän tarjosi vaihdossa tekevänsä jonkun minun viikonloppuvuoroistani, mutta harvemmin teimme vaihtokauppaa, koska varsinkin sunnuntaivuoroista sai niin hyvät rahat, etten halunnut luopua niistä.
Kaikki luokaltani tiesivät minun käyvän töissä koulun ohella. Olisi pitänyt huvin vuoksi laskea, mutta en laskenut, kuinka montaa luokkalaistani autoin verokortin tilaamisessa netistä pitkin lukiovuosia. He siis tilasivat ensimmäisen verokorttinsa, kun minä tilasin jo melkein kolmatta. Palautuksiakin olin kerennyt saamaan, vaikkakin ne yhdeksän euroa jäivät verottajan taskuun.
Kuulin kavereiltani paljon kommenttia, kuinka he eivät ikinä lähtisi ”hesen kassalle töihin” tai muihin ”paskahommiin”. Kommenteista huolimatta jatkoin työskentelyä huoltamolla, mutta kieltämättä mietin, mikä itsessäni oli vikana, kun suostuin tekemään muutakin kuin ”siistiä sisätyötä”. Monen kaverini ensimmäiset työpaikat kun olivat ns. paperinpyörittelyä jollakin toimistolla.
Mitä varhain aloitettu työura on minulle tuonut?
Näin jälkikäteen ajateltuna en tiedä, mitä olisin tehnyt kotona, jos en olisi ollut silloin tällöin iltaisin töissä. Koin kodin jotenkin tylsäksi paikaksi ja töissä pystyin vaihtamaan tylsyyden rahaan, joten miksipä ei?
Lisäksi koen, että varhain aloitettu työnteko on saanut minut ajattelemaan ja arvostamaan rahaa enemmän. Kun kaverit pyysivät vanhemmiltaan rahaa – vaikkapa 50€ – minä tiesin, kuinka monta tuntia pitäisi olla töissä saadakseen verojen jälkeen sen rahan. Haluan myös oman lapseni joskus tulevaisuudessa ymmärtävän rahan arvon.
En kouluttautunut lukion jälkeen vaan jäin suoraan töihin ja voisin lyödä vetoa, että moni nuorena vähemmän töitä tehnyt luokkakaverini tekee ”vasta nyt”, kymmenen vuotta lukioajoista kuluneena, niitä töitä, joihin ovat itsensä opiskelleet. Minä taasen olen saanut perinteisestä työnteon mallista tarpeekseni ja keskitynkin tällä hetkellä kasvattamaan varallisuuttani sekä laittamaan rahani tekemään töitä puolestani, jotta voin hypätä oravanpyörästä pois reilusti ennen virallista eläkeikää.
Jossitella voi aina
Jos en olisi aloittanut työuraani niin nuorena – en usko, että olisin lähtenyt opiskelemaan rahaa ja sijoittamista “jo” 24-vuotiaana. Jos olisin lähtenyt lukion jälkeen jatko-opiskelemaan, todennäköisesti olisin parhaillaan ”vasta” viidettä vuotta työelämässä ja saattaisin kokea, että työurani on vasta aluillaan ja omistaisin elämästäni enemmän työlle ja kaikki kiinnostukseni olisi työurani kehittämisessä eikä niinkään itseni kehittämisessä.