Raha – suurien tunteiden tuohi

Raha, varallisuus, vauraus, rahattomuus, varattomuus, riippuvuus, riippumattomuus, pelon tai turvan tuoja.

Suhteeni rahaan on perin juurin ristiriitainen. Olen kasvanut perheessä, jossa rahan niukkuudesta puhuttiin mutta jossa niukkuudesta huolimatta rakkautta riitti. Vasta keski-ikäisenä olen havahtunut siihen, miten suuri merkitys lapsuudessa oppimillani rahakäsityksillä kuitenkin on ollut elämääni. Ne ovat muokanneet arvomaailmani suuntaan, jonka olen nyt alkanut kyseenalaistamaan.

Raha ei tuo onnea – onni on muissa arvoissa. Olen ikäni ollut siinä uskossa, että tämä vanha viisaus pitää paikkansa, mutta silti olen aina pelännyt rahan loppumista. Olen hyvinvointialan yrittäjä, mutta yrittäjyys on aina ollut minulle kauhistus. Hyvinvointialalla yrittäjyys on kuitenkin ainoa vaihtoehto.

Aloittaessani yrittäjänä hinnoittelu jo sinällään tuotti hankaluuksia, kun jouduin määrittelemään, mikä on oman aikani ja ammattitaitoni arvo. Markkinointi ja jo pelkkä rahasta puhuminenkin oli vaikeaa, ja kituuttamistahan se yrittäminen sitten toisinaan olikin.

Kohdattuani puolisoni kohtasin myös täysin erilaisen elämänasenteen. Puolisoni maailma pyöri pitkälti rahan määrittämänä, ja yrittäjyys oli hänellä verissä. Kuluttaminen ja ostaminen oli puolisoni elämässä lähes itseisarvon asemassa, tienaaminen taas ihmisarvon mitta. Yleisin puheenaihe kodissamme oli rahan hankinta ja ajankäyttö, ja siinä kaksi täysin erilaista elämää erilaisine elämänarvoineen löivät salamoita ilmaan päivittäin.

Joskus käy niin, kuin usein käy, että elämä laittaa polvilleen. Niin se laittoi myös meidät. Tuli takaiskuja, ja huomasimme, että kaiken saattaakin menettää. Kun kaikki keikahtaa päälaelleen, joutuu arvojaan punnitsemaan uudelleen. Rahan turvaa tuova arvo alkoikin kummasti kiinnostaa häntä, joka oli arvellut arvonsa olevan muualla. Vastaavasti toinen puolisko alkoi miettiä elintason vähäistäkin laskua tai terveyden menettämistä.

Se, mitä tässä kirjoitan, on oma tuskallinen näkemykseni siitä, miten vahvasti arvomaailmaamme vaikuttaa se, millaisesta kodista tulemme ja miten tämän elämän koemme. Itse olen tullut niihin päätelmiin, että parasta olisi antaa lapsien olla lapsia ja oppia itse rahan terve, turvaava arvo elämässään.

Jälkikirjoituksena mainittakoon, että tekisi mieli huutaa:  Nyt sitä rahaa jostain ja äkkiä, mutta samassa jostakin takaraivosta kuuluu: Joillakin on asiat vielä huonommin.