Oma rahatarinani: kuinka pankkivirkailijan työ muutti rahatarinaani

Kirjoittaja on 44-vuotias Elisabet Raitamäki, joka työskentele nykyisin pankkialalla.

Suhteeni rahaan ei aina ole ollut mutkatonta. Tai no, oikeastaan oma suhteeni rahaan on ollut mutkatonta, mutta toisten ihmisten suhtautuminen rahankäyttööni ei sitä ole ollut. Olen aina saanut kuulla olevani säästeliäs, nuuka sekä varovainen rahankäyttäjä. Nämä ovat ne kiltit adjektiivit, joilla minua on kuvattu, mutta mukaan mahtuu myös pihi, penninvääntäjä sekä punaisten lappujen metsästäjä, jotka eivät ole niin imartelevia laatusanoja.

Mistä kaikki sitten lähti?

 

Olen ihan pienestä tytöstä pitäen ollut hyvin nuuka rahojen suhteen. Omien vanhempieni näkemys rahasta vaikutti paljon lapsuudessani. Se leimasi paljon pientä tyttöä. Vanhempani ovat säästeliäitä, ja he säästävät rahaa, jotta voivat mennä kerran vuodessa ulkomaille. Jos heillä tulee tarve remontoida kotia tai ostaa uusi auto, he säästävät rahat myös näihin asioihin. Vanhempani mieluummin säästävät rahat itse kuin nostavat lainaa. Säästeliäisyys on siis iskostunut minuun jo äidinmaidossa.

Aloitin ensimmäisen työni kymmenenvuotiaana. Myin joululehtiä, josta sain sekä provisiota että tavarabonuksen. Huippuhetki oli, kun tavarabonuksen sai vaihtaa rahaksi, ja niinhän minä tein. Näillä rahoilla elin sitten koko vuoden seuraavan syksyyn asti, kun sain taas uudestaan myydä.

14-vuotiaana aloitin ensimmäisen kesätyöni lastenvahtina. 16-vuotiaana olin kesätöissä lähitehtaalla teollisuussiivojana. 17- vuotiaana jatkoin kesätyöskentelyä rantakuppilan kahvila- ja bensamyyjänä. 18-vuotiaana ajoin satamassa autoja, ja samana vuonna muutin pois vanhempieni luota. Tästä alkoi oma itsenäisyyden tieni, ja raha-asiat minulla olikin jo hallussa. Olinhan jo nuoresta tottunut työntekoon, ja säästänyt olin aina.

Lukion jälkeen elämä vei minut opiskelemaan kauppatiedettä. Opiskelujen lomassa tein koko ajan töitä, joten pärjäsin ilman opintolainaa. Valmistuin hyvään aikaan ja sain töitä. Tässä vaiheessa elämääni säästin ansaitsemani rahat tilille. Ihme ja kumma, opiskelujen jälkeen elämä alkoi maksaa ja myös säästöt hupenivat, sillä tulihan siinä ostettua auto ja talo. Elin saman filosofian mukaan kuin vanhempani elivät: laina on paha, ja säästöillä eletään.

Elämäni toinen vakituinen työpaikka oli pankissa, ja täällä minä edelleen olen 11 vuoden jälkeen. Tämän työpaikan myötä suhtautumineni rahaan muuttui aika paljon. Huomasin, että lainattu raha ei ole pahasta, jos lainaa osaa kunnioittaa ja ei lainasta huolimatta elä yli varojensa. Huomasin, että kannattaa lainata niin, että sijoittaa samalla, ja käyttää lainatun rahan niin, että siitä jää oikeasti jotakin käteen.

Koska suhtautumineni lainarahoihin oli niin negatiivinen, niin päädyin sijoituspuolelle. Suoritin APV 1 (Arvopaperivälittäjä 1) -tutkinnon, ja sain oikeasti alkaa myydä sijoitustuotteita. Myyntimaailma on haastava, sillä se on niin kiinni tunteissa. Kenellä oikeasti kestää kantti, kun maailman pörssit tekevät kuperkeikkaa? Miten ihmisiä kohdataan, kun markkinat laskevat? Markkinoiden noustessa tätä ongelmaa ei ole.

Tällä hetkellä en ole pankissa sijoituspuolella, mutta tästä minun oma sijoitusurani alkoi. Puihinhan se meni. Aloitin pankissa vuonna 2007, ja innokkaasti sijoitin rahani, mutta en myynyt oikealla hetkellä, vaan liian myöhään, ja otin takkiini. Ei se iso summa ollut, mutta kyllä se tuntui, ja tämä sai minut pelkäämään. Jätin sijoittamisen kokonaan melkein 10 vuodeksi, ja kaikki mitä säästin, jätin tilille. Noin puolitoista vuotta sitten kiinnostus sijoittamiseen heräsi uudestaan. Olin valmis lähtemään sijoittamisen maailmaan uudemman kerran.

Tällä hetkellä minulla on vakuutussäästöjä, osakkeita, joukkorahoitusta ja säästötilisäästöjä. Olen viisaampi kuin 10 vuotta sitten. En tavoittele suuria voittoja nopeasti, joten en laita kaikkia munia samaan koriin. Sijoitan vain yrityksiin, jotka ovat minulle ennestään tuttuja. Hieman riskiä olen ottanut, ja olen investoinut joukkorahoitukseen start up -yrityksissä. Nämä yritykset toimivat sydäntäni lähellä olevalla alalla. Kultainen sääntö on, että joka kuukausi minä sijoitan johonkin asiaan, joka voi olla sijoitustuote tai sijoitus itseeni koulutuksen muodossa.

Miten tästä eteenpäin? Minua kiinnostaa metsä, mutta kun se on niin sanottua laiskaa rahaa. Mietin, miten minä sen rahoitan ja maksan, jos se tuottaa minulle vasta 10 vuoden päästä.
Toinen asia, joka kiinnostaa, on sijoitusasunnot. Luulen, että tämä on varmaan seuraava askeleeni sijoittamisen tiellä. Ja kolmas asia on sijoitukset itseeni. Tällä hetkellä käyn itseni kehittämiseen liittyvää koulutusta, ja seuraava koulutus, joka minua kiinnostaisi, on positiivinen psykologia.