Perustimme yrityksemme siskoni kanssa marraskuussa 2019. Olin tuolloin vielä suuhygienistinä vakituisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa. Koska luonnollisesti minulla ei ollut kokemusta yrittäjänä olemisesta, halusin lähteä opiskelemaan yrittäjän ammattitutkinnon. Sieltä saisin hyvät opit, mitä kaikkea yrityksen pyörittämiseen vaaditaan.
Hain opiskelemaan ja pääsin kouluun. Hain samalla opintovapaata työnantajaltani kolmen kuukauden ajaksi ja sain opintovapaan tammikuusta 2020 lähtien. Opintojen ohella käynnistelin yrityksen toimintaa siskoni apuna ja panostimme muun muassa verkkokauppaamme sekä sosiaaliseen mediaan. Kolme kuukautta meni todella nopeasti ja töihin palaaminen läheni.
Helmikuussa tajusin, että jos palaan töihin, siskoni jää pulaan yrityksen kanssa. Hän ei selviäisi tilauksista yksin. Kokoaikaisena työntekijänä työpäiväni olisivat kahdeksan tuntisia ja olisin aivan puhki työpäivien jälkeen. Näin oli ollut jo monta vuotta. Olin edelleen myös opiskelija, joten opinnot tekisin oman yrityksen, palkkatyön sekä muiden saamieni lisätöiden ohella. Jostain oli luovuttava ja koska olin jo monta vuotta ollut fyysisesti sekä myös henkisesti puhki suuhygienistin työnkuvan vuoksi, päätin irtisanoutua.
Eroon huonoista veloista!
Ennen kuin tein päätöksen irtisanoutumisesta, laskin laskimella, onko se mahdollista taloudellisesti. Mietin tarkkaan, mistä minun tulee luopua ja mitä taloudellisia toimenpiteitä minun tulee tehdä, jotta selviän. Toisin sanoen päätin jäädä opiskelijaksi ja elää opiskelijan budjetilla. Onnekseni tilanteeni oli taloudellisesti niin hyvä, että olin suurimman osan huonoista veloista maksanut pois. Olin myös jo pitkään budjetoinut tuloni ja menoni. Tämä elämäntyyli oli jo normi, siitä oli tullut tapa.

Minulla oli jäljellä osamaksulla ostettu sängyn loppumaksu, jonka kuukausierä oli 152€ sekä auton rahoitusmaksu, jota maksoin kuukausittain 171€. Auton suhteen maksettavaksi olisi tullut vielä vakuutukset, verot, bensat ja mahdolliset huollot. Molemmista oli päästävä eroon. Päätin laittaa autoni myyntiin joulukuussa 2019 ja tehdä maksusuunnitelman sängyn loppuvelalle. Auton olisin myynyt joka tapauksessa, vaikka olisin palkkatyöhön jäänyt. En sitä enää tarvinnut.
Sängyn ostin keväällä 2019 ja olin lyhentänyt kuukausimaksua aina noin 200 eurolla, eli nopeutin näin velan maksua pois. Maksut olivat korottomia, mutta niihin tuli aina laskutuslisä. Sängyn velkaa oli jäljellä noin 800€ ja päätin maksaa ne kultasijoituksillani. Kyllä tässä vaiheessa kiitin itseäni, että kaksi vuotta sitten lähdin sijoittamaan kultaan. Nyt sijoitukset olivat puskurina ja mahdollistivat velan maksun pois. Jos tilanne olisi ollut toinen, en olisi kultasijoituksia nostanut, koska mieluummin pidän kullan, kuin muutan sen rahaksi. Rahan arvo laskee koko ajan, mutta kulta pysyy samana.
Auton – tuon viheliäisen nelipyöräisen, myynti ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä
Auton päätin myydä autoliikkeen kautta. Teimme myyntitilisopimuksen, jonka ideana oli se, että autokauppa pyrkii myymään auton tietyn ajan kuluessa ja näin saisimme autosta parhaan mahdollisen hinnan. Olin siis edelleen auton haltija. Jos olisin myynyt auton suoraan autokaupalle, en olisi saanut rahoitusmaksua maksettua kerralla pois. Myyntiprosessi ei kuitenkaan mennyt aivan kuten oli toivottu.
Automyyjät löysivät autolle ostajan, mutta samalla myös vian autostani. Auto oli käynyt noin puoli vuotta takaperin määräaikaishuollossa, mutta koska autot osaavat olla oikukkaita, oli siihen nyt tullut korjausta vaativa vika. Koska olin edelleen auton haltija, olisin luonnollisesti korjauksen maksaja. Onnekseni vika oli suhteellisen pieni ja puskuritilillä rahaa, joten selvisin tilanteesta taloudellisesti hyvin. Kyllä, asia harmitti, mutta en ole sitä jäänyt miettimään, koska pidemmällä tähtäimellä säästän todella paljon rahaa, kun minulla ei enää autoa ole. Sain myös rahoituksen maksettua kokonaan pois.
Tästä pääset lukemaan tarkemmin minun tarinani palkkatyöläisestä yrittäjäksi!
Mitä opiskelijabudjetilla eläminen nyt tarkoittaa?
Auton myyminen ja sängyn loppumaksun maksaminen olivat ne suurimmat toimenpiteet, joita oli tehtävä, jotta irtisanoutuminen oli mahdollista. Kilpailutin myös vakuutukset ja olen seurannut omaa sähkön kulutustani. Ruokabudjettiani olen pienentänyt entisestään ja lasken jokaiselle viikolle rahamäärän, jonka voin ruokaan käyttää. Ostan kaikki lihat kauppojen ilta-alennuksesta ja laitan ne pakkaseen. Näin pääsen jopa kaksi viikkoa eteenpäin, kun suunnittelen kokkaukseni hyvin.

Uuteen elämäntyyliin opetteleminen on haasteellista, se on selvää. Suuhygienistinä palkkani oli hyvä ja ruokaostoksia ei tarvinnut tarkastella todellakaan niin tarkkaan, kuin nyt. Säästöön ja sijoituksiin jäi myös enemmän rahaa luonnollisesti. Vaikka rahaa tuli paljon enemmän palkkatyössä kuin opiskelijabudjetilla, ei raha ole loppupeleissä ollut se päätekijä, joka motivoi minua palkkatyössäni. On työni ollut sitten mitä tahansa aikuiselämäni aikana, minua on motivoinut vapaus valita sekä luovuus omassa työssäni. En kokenut enää saavani näitä suuhygienistin työssä, joten päätin tämän vuoksi lähteä yrittäjäksi. Jos unelmien tavoittelu kohdallani vaatii pienemmällä budjetilla elämistä, olen valmis siihen. Olen todella onnellinen, että tein tämän päätöksen!
Vaikka nyt elänkin opiskelijabudjetilla, niin budjetoin juurikin siksi, että haluan vaurastua. Olin ennen tuhlari – kaikki meni, mitä tulikin. Tarkemmin tuosta tilanteesta sekä omasta heräämisestäni vaurastumiseen pääset lukemaan täältä.
