Mistä löytää sijoitusmetsää

Metsärahastot – helppoa metsänomistamista(ko?)

Viime vuosina metsärahastot ovat yleistyneet ja ihmiset ovat alkaneet sijoittaa niihin sen sijaan, että ostaisivat hehtaaritolkulla metsää.

Minä itse olen aina ollut sitä mieltä, että jos omistat metsää, niin pitää omistaa metsää – eikä mitään rahastoja. Pitää olla konkreettisesti mahdollista mennä sinne omaan metsäänsä, eikä vain katsella sitä paperilta. Joten tutustuin aiheeseen tarkemmin, hälventääkseni omia ennakkoluulojani.

Tästä pääset ensimmäiseen metsäsijoittamista käsittelevään kirjoitukseeni!

Rahastoilla helpommin käsiksi metsäsijoittamiseen

Metsärahastot ovat helppo tapa omistaa metsää. Sinulla ei ole metsänhoidon velvollisuuksia, ei tarvitse siis murehtia yli-ikäisen taimikon raivausta, hirvieläinten aiheuttamia tuhoja, byrokratiaa tai laajoja myrskytuhoja. Ei tarvitse myöskään kinastella tiekokouksessa naapurin isännän kanssa tai tietää metsänomistamisesta yhtään mitään. Metsästäsi huolehtivat ammattilaiset ja sinä voit vain nostaa jalat pöydälle ja odotella, että puu kasvaa.

Metsärahastoissa on tasainen tuotto puuston kasvusta ja puuvarannon arvomuutoksista. Ensisijainen tuotto tulee puun myynnistä, mutta myös metsäkiintiöiden muusta käytöstä; ne voidaan esimerkiksi kaavoittaa asumis- tai virkistyskäyttöön tai niiltä voidaan nostaa ja myydä maa-ainesta.

Metsärahastot ovat matalariskinen sijoitusvaihtoehto ja niissä on korkomarkkinoita korkeampi tuotto-odotus sekä osakemarkkinoita alhaisemmat riskit. Sinulla ei myöskään tarvitse olla aiempaa kokemusta metsäsijoittamisesta.

Kuulostaapa helpolta. No miten tähän sitten pääsee mukaan?

Viime vuosikymmenellä perustettiin useita metsärahastoja, mutta sittemmin alkuhuuma on ilmeisesti vähän hälvennyt ja osa rahastoista on jo lopettanut tai sitten ne eivät enää ota uusia asiakkaita. Mutta ei hätää, kyllä rahastoja tähänkin tarkoitukseen löytyy, esittelen tässä muutaman.

S-Metsärahasto

S-Pankin oma metsärahasto, josta voit ostaa osuuden, vaikka niillä kuuluisilla S-bonuksilla. S-Pankkikin tosin luottaa FIM:n eli siellä ammattilaiset sitten sijoittavat rahasi, pääasiassa Suomessa sijaitseviin metsäkiinteistöihin. S-Metsärahastoon pääset mukaan 200 eurolla, merkintäpäivä on neljästi vuodessa. Tuottoa sivut ilmoittavat rahastolle tällä hetkellä 12 kuukauden ajalta 3,29% ja koko ajalta 4,61%.

Lue lisää S-pankin sivuilta.

OP-Metsänomistaja

Osuuspankin oma metsärahasto, jossa voi aloittaa pienelläkin summalla. Tällä rahastolla ei ole minimimerkintäsummaa, vaan mukaan pääsee vaikka kymmenellä eurolla.

Rahastoa voi merkitä ja lunastaa neljä kertaa vuodessa. Myös tämä rahasto mainostaa sijoittavansa kotimaisiin metsiin. Tuotto vuonna 2019 2,71%.

Lue lisää Osuuspankin sivuilta.

Silvestica Green Forest Finland

Ruotsalainen yritys, jolla on omistuksessaan 31.000 ha suomalaista metsää, lähinnä Kainuun seudulta. Metsät on ostettu pääasiassa UPM:lta, jonka kanssa yhtiöllä on myös puukauppa- ja metsäapalvelusopimus. Yhtiön sivuilta ei löytynyt hintatietoa, joten kiinnostuneet voivat ottaa itse yhteyttä tilanhoitajaan.

Lue lisää: http://silvestica.se/en/silvestica-green-forest-finland-oy/

Mikä on “helppouden” hinta?

No niin, mitäs meillä nyt on jäänyt käteen? Helppoa on kuin heinänteko keskikesällä ja niin pois päin. Vai onko?

Metsärahastot tuovat hyvää hajautusta omiin sijoituksiin, mutta ne eivät ole hätähousujen sijoituskohteita. Rahastoja ei saa lunastettua usein – vain 2-4 kertaa vuodessa, joten ne vaativat pitkäjänteisyyttä ja valmiutta pitämään rahojaan kiinni vähintään viisi vuotta.

Metsätilat ostettiin aluksi isoilta yhtiöiltä, mutta nykyään myös pienemmät tilat käyvät.

Metsämaan hinnat ovat kuitenkin nousseet ja tuotot näin ollen heikentyneet. Osa rahastoista on tosiaan lopettanut ja osa on joutunut myymään metsiä pois. Oman osansa tähän varmasti on tuonut myös kantohintojen laskeminen, sekä tällä hetkellä melko huono näkymä metsäalalla. Sahojen varastot ovat täynnä tuholaispuita ulkomailta, Etelä-Suomen korjuukelit surkeita ja maailmantilanne USA:n kauppasulkuineen sekä brittien Brexitteineen vaikuttavat myös. Asiantuntijat ovat myös sanoneet, että tuotto-odotukset ovat olleet ylimitoitettuja ja sijoittajille on niin sanotusti lupailtu liikoja.

Aika siis tulee näyttämään, mihin suuntaan metsärahastot kehittyvät. On toki myös väläytelty metsärahastoja, jotka nojaavat enemmän eettisiin näkökulmiin ja näin ollen niihin sijoittavat eivät niinkään hae tuottoa, vaan heille ovat luontoarvot tärkeitä.

Metsärahastoista lueskellessani en voinut välttyä myöskään soraääniltä ja kokemuksilta kentältä.

Metsätutkija Simo Hannelius oli mielipidekirjoituksessaan verrannut metsärahastojen omistamista ja suoraa metsänomistamista keskenään ja puhuu kirjoituksessaan mm. verotuksesta. Rahaston omistaja häviää metsätuloja verottaessa. Toinen asia, josta olen kuullut huonoa, on rahastojen tyyli hoitaa metsiä. Olen lukenut tarinoita siitä, kun useita hehtaareja on niin sanotusti ”raiskattu” hakkuilla. Jälki on ollut niin pahaa, että metsän arvo on sillä romahtanut.

Ymmärrän kyllä miksi rahastot ovat suosittuja. Suomalaiset ovat metsää rakastavaa kansaa ja kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa tai periä metsää tai sitten osaamista/halua hoitaa sitä. Silloin rahasto on helppo vaihtoehto. Kaikki eivät myöskään jaksa perehtyä metsän omistamisen byrokratiaan tai siihen verotukseen, joten silloin rahastot ovat hyvä vaihtoehto. Entä ne huonot hakkuujäljet? No, kyllähän voit sen omankin metsäsi pilata hakkuulla, se on niin paljon tekijästä kiinni. Näissä tapauksissa on todennäköisesti ollut kyse jatkuvan kasvatuksen hakkuista ja niistä ollaan montaa mieltä.

Summasummarum:

– rahastot sopivat sijoittajille, jotka haluavat omistaa metsää, mutta eivät tiedä sen hoitamisesta mitään

– pitkäjänteisille sijoittajille

– hyvää hajautusta sijoituksiin

Metsäkoneurakoitsijan henkilökohtainen mielipide:

– ostan oikeaa metsää, jota pääsen hoitamaan itse

Monika Pekkola
Artikkelin on kirjoittanut Monika Pekkola.